torstai 24. elokuuta 2017

JOS SAAT KIINNI PUTOAVAN LEHDEN

Pienenä uskoin, että jos saat kiinni puusta putoavan lehden, saat toivoa jotain. Siispä muistan katselleeni kohti taivasta kädet kurotettuna juosten ja jahdaten syksyisiä lehtiä. Pidän syksystä - sen väreistä, sateesta, viilenevästä tuulenvireestä ja piemenevistä alkuilloista jota ennen saa ihastella taivaan eri sävyjä.

Ehkä (..ehkä) vieläkin innostun nähdessäni leijailevan lehden lähettyvillä.
Ehkä (..vain ehkä) vieläkin kurotan kättäni, enemmän tai vähemmän tietoisena oli se sitten totuttu tapa tai ei, kohti rusehtavan kellertäviä lehtiä - toiveena saada toive.
Ehkä (..en viitsi enää edes valehdella) vieläkin harmittaa kun en saa sitä kiinni.


         

tiistai 4. heinäkuuta 2017

GENTLE DREAMS

Heräsin huonosti nukutun yön jälkeen, ei haittaa. Yritin availla käheää kurkkua kun on se himputin kesänuha. Mokoma iskee aina silloin kun luontoäiti suo ihanan sateiselle Suomelle kourallisen helteisiä kesäpäiviä. Pidän niinä päivinä illoista, jolloin aurinko rajaa kauniisti vihreiden lehtien reunoja ja on lämmin, mutta ei liian - ja pieni viima.

Makoilin sängyllä selaillen nettiä kännykällä ja kuunnellen musiikkia aamupalan ja kahden kahvikupillisen jälkeen. Olin keräillyt ympärilleni tyynyjä ja hukuin niihin. Olo oli parempi kuin eilen ja sitä edellisenä päivänä ja äänikin toimii puolet paremmin. Mikä helpotus.

Tiesin, että ääni toimii, sillä hyräilin satunnaisia biisien pätkiä samalla kun laitoin tiskikoneen ja pyykinpesukoneen pyörimään. Vieläkin aamu. Hörpin tyytyväisenä haalean lämmintä teetä uudesta Arabian muumimukistani ja olin sekoittanut siihen hunajaa. Punnitsin aluksi lähdenkö kunnon lenkille, mutta päätin viettää päiväni tyynylinnassani lueskellen, kuunnellen pitkiä soittolistoja, jalat rentoina ja tarpeettomina, tuntematta sitten tippaakaan syyllisyyttä tekemättömyydestäni.